torstai 20. huhtikuuta 2017

Väitöskahvit ja -oluet

 Ihana Sara antoi mulle hukkaamani kuvat, joten nyt saatte parin päivän ajan nautiskella ihan kunnolla väitöspäivän kuvaoksennuksesta.

Aikaisemmin tässä väitökseni -blogipostisarjassa julkaistut tekstit:

 Just because. Nää on niin upeita kuvia. Oikeasti voin lämpimästi suoritella Saraa minkä tahansa juhlan tai arjen kuvaamiseen. Hän on myös opettanut minulle about kaiken, mitä tiedän fotaroinnista. Kiitos näistä kuvista!
  Itse väitöstilaisuuden jälkeen seuraa siis onnitteluhetki.
 Olihan tätä päivää odoteltu. Kun voi herätä ja sanoo "Good morning Dr. Clements - Good morning Dr. Clements"
 Paikalla oli kaikki mun rakkaat.
 Henkan tehtävä oli antaa laitoksen tervehdys.
 Nämä tyypit olivat keskeisemmässä osassa väitökseni valmistumisen suhteen.
 Lapsuudenystäväni tuli Ii:stä asti kuunntelemaan <3.
Ja nämä kolleegat tulivat Saksasta asti
Saksassa on perinne, että väittelijälle tehdään upea hattu, joka on koristeltu yhteisin kuvin ja 3D-mallinnetuin tapahtumin:)
Olipas ylläri tämä tyttöjen askartelu.
Yksi kolleegani tuli Norjasta paikalle.
 Mutta suurimman liikutuksen tuotti aivan yllätysvieras Iisalmesta, äitini opiskelukaveri perheineen. Tämä perhe on ollut elämässäni ihan koko elämäni läpi. 
Hän oli ommellut minulle lahjaksi isäni kravaateista upean laukun. Ja toki itkin sitten aika vuolaasti, kun edesmenneen isäni henki tuli noin konkreettisesti lähelle.
 Olin huolella valinnut tarjoamiset.
 Valkosuklaakakkua ja porotahnanappeja.
Tärkeää oli, että maistui hyvältä.
 Kuoharit kuuluvat mielestäni myös asiaan.
 Paikalla oli ystäviä vuosikymmenten ajalta.
 Olen niin otettu, että te kaikki tulitte osallistumaan väitöspäivääni.
 Läheltä ja kaukaa.
 Koska ihmiset ovat se asia, mistä minun mielestäni elämässä on kyse.
 Minulle on tärkeää se, että saan järjestää.
 Ja että ihmiset erilaisilta taustoilta ja kulttuureilta tulevat yhteen...
...Ja viihtyvät.
 Appiukkoni vaimoineen tulivat Englannista.
 Tässä vaiheessa pystyi jo vähän relaamaankin näköjään.
 Pahimmat paineet oli jo ohi.
 Sara otti ulkona vielä perinteisiä potretteja.
 Ajatella, miten sääkin suosi. Tässä alla koko tutkimusryhmäni.
Ja Extended GLIS with honorary members:)
 Paikalla olleet perheenjäsenet.
Ja vanhat ystävät
 Selfie-time!
 Mitä olisi juhlat ilman pientä hulluttelua puskissa..?
 Hell yeah!
PhD veljeni, jo valmiit tohtorit poseerasivat hatuissaan:)
 The three musketeers... Nämä kaksi ovat aina veljiäni, no matter what.
 Loput kakut talteen...
 Tutkimusryhmälläni on myös ollut aina perinteenä mennä väitöksen jälkeen Alballe oluelle.
 Sitä ei voi skipata.
 Se kuuluu rituaaliin.
Istutaan alas, hengitellään ja relataan hetki ennen illan karonkkaa. Pelkkää euforiaahan tämä päivä oli. Seuraavaan postaukseen sit se, minkä kuvien perään useampi on kysellyt...
/Lovely Sara, my photographer digged up the photos at my request, so now this week you can get to the Dissertation day feelings through a picture rain. After the actual dissertation, it is customary to go through the congratulations line. So many of my friends, colleagues and family were present: From near and far - England, Germany, Norway, Ii, Iisalmi... I am so humbled by the fact that you all came to share my day. It means so much to me. After the coffee, there was some potrait pictures taken outside Agora and then of course the mandatory beers at Alba. My research group always had this tradition started by my professor. Jan, Henri & Philipp - I owe you guys so much. There's no way I would have ever finished without you. Research cannot be done alone. These years of completing my PhD, was an awsome journey and I am glad I got to share it with you.

Previous articles in this series on my dissertation day:


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Like in Facebook

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...