perjantai 11. lokakuuta 2013

Nara

 Vaikka olenkin vieraillut Kiotossa useita kertoja, tämä oli ensimmäinen reissuni Naraan. Liittynee siihen, että siellä on niitä peuroja, joista mieheni ei erityisesti välitä. Hän on asunut 8kk Kiotossa, joten Nara ei enää jotenkin jaksa häntä säväyttää. Niinpä jätimme hänet työvuoroon ja painelimme Naraan paikallisjunalla setäni, serkkuni ja poikani kanssa.
 Junan ikkunasta oli hienot riisipeltonäkymät. Koska valitsimme hitaan junan (älä valitse sitä, ellet aio käydä Inarissa matkalla), oli vaunumme tyhjä viimeisen puolen tunnin ajan ja saimme siis ihan yksityiskyytiä...
 Narassa varoituskyltit jo kertovat, mitä on luvassa.
 Poika oli vähän että täh??
 Äiti, saako näihin koskea???
 Sitten olikin aika ystävystyä peurojen kanssa.
 Hei mulla on uus kaveri!
 Peurat olivat selkeästi tottuneet vaikka minkälaiseen retuutukseen, että pieni silittely ei niitä häirinnyt
 Kummitäti, tule nyt katsomaan kun tuolla on peuroja.
 Vaikka Narassa on paljon puistoja niin pieni kaksivuotias pääsee vielä puiston laidalta auton alle, joten valppaana sai olla.
 Päätimme olla ostamatta keksejä peuroille (niitä myydään kaikkialla), koska tiesimme, että jos meillä on kassissa keksejä niin peurat hyökkäävät kiinni ja halusimme suojella poikaani.
 Niinpä A päätti, että peuroille voisi kokeilla syöttää havunneulasia... No tämä ei ollut kovin toimiva ruokavalio peuran mielestä.
 Suurimmaksi osaksi uroksilta oli leikattu/olivat pudottaneet sarvensa. Tämä lienee tarpeellista jo turistien turvallisuudenkin takia.
 Peurat vaeltelevat siis vapaasti keskustassa - mutta lähinnä kuitenkin peurapuiston läheisyydessä ja temppelialueilla.
 Pakollinen portinvartijakuva & poseeraus.
 Meillä oli rajallisesti kävelyenergiaa (yksi 2vee ja yksi Kari-setä), joten päätimme katsastaa vain isoimman temppelin ja sillä matkalla vastaan tulleet temppelit.
 Sinänsä Narassa nähtävää kyllä riittää - sehän on Japanin vanha pääkaupunki, joten temppeleitä ja puistoja on useammaksikin päiväksi.
 Toinen rajoite nähtävyyksille oli taifuunin uhka...
 Nara oli Japanin pääkaupunki suurimman osan Nara-kaudesta vuosina 710784 nimellä Heijō-kyō.
 Tōdai-jin on isoin temppeli.
 
 Pienen pojan suosikki oli temppelin käsienpesu/juoma-allas...
 Reliikki oli pukeutunut parhaimpiinsa.
 Näitä kelpaa katsella (ehkä 10 metrinen kultainen buddha)
500 tonnin Daibutsu
 Tämän patsaan vieressä oli aukko, josta piti mahtua läpi, mutta valitettavasti meillä oli meneillään 2-vuotiaan riekoilu, joten kuva siitä jäi ottamatta.
 Rukouksia temppelin seinällä.
 Sitten lähdettiinkin takaisin kohti asemaa ja lounasta etsimään.
 Ohitin aika hyvin kaikki Japanin krääsäkaupat. On se jännä miten jossain vaiheessa elämää ihminen vaan tulee immuuniksi lähes kaikelle krääsälle.
 Tosin tällaisen olisin saattanut hankkia... Puhallettava perässä vedettävä peurapallo.
 Kirsi hörppää löytämäänsä 'Ginger Alea with extra ginger', joka loppujen lopuksi oli sitten liian inkivääristä. Be carful what you wish for.
On one day in Kyoto, We went exploring Nara, the old capital of Japan. This is of course the sanctuary of deer running wild through the city. There's various parks and temples - really infinate things to see, but as we were battling uncle exhaustion, child boredom and coming tropical storm, we decided to see the one big temple and leave other sights to other times in Japan. Nara is very well worth it though, with children spesifically. The deer are friendly and won't try to bite if you don't buy the cookies. Now if you do buy cookies, they will follow you around and hunt you...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Like in Facebook

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...