sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Ne ihan tavalliset viikonloput


Joulukuun juhlakauden jälkeen minulla on ollut varsinainen bileähky. Viikonloppuisin ei ole huvittanut lähteä bilettämään.
 Sen sijaan on tehnyt mieli pysytellä raittiina ja nauttia urheilusta ja talvikeleistä.
Eilen käytiin poikasten kanssa uiskentelemassa ja sukeltelemassa. A on alkanut harjoitella uintia ilman kellukkeita ja sukellustaitonsa ansiosta hän on aika taitava vaikkei vielä osaakaan uida. Hänen tyylinsä on ponnata pohjasta ja sitten käydä pinnalla haukkaamassa happea. Arvelen, että hän oppii uimaan alta aika yksikön, joskin juuri nyt on tietysti vaihe, jolloin häntä on seurattava tarkasti altaassa.  Aaltoalvarissa oli kisat, joten käytiin vaihteeksi Wellamossa - mukavaa vaihtelua.
Tänään kaivoin vanhat kaunokkini naftaliinista ja nyt kun vihdoin Jyväsjärvellekin on luistinrata aurattu niin kyllähän sitä piti sitten käydä kokeilemassa.
 Tänään mukana oli siis oma ja lainamuksutkin...

 Keli oli huikea!
 Minun pikkuinen on jo varsin kokenut luistelija.
 Tämä on kyllä viime vuotisen erityisavustaja M:n ansiosta, joka itsepintaisesti luisteli A:n kanssa pari viikkoa putkeen joka päivä puistokoulun pihalla. Ihana lahja meille tälle vuodelle. Luistelu sujuu paljon paremmin kuin hiihto!
 Seuraavalla kerralla kierretään koko kiekka...
 Ihana nähdä, kun toisen taidot karttuvat.
 Jäällä oli puoli Jyväskylää - oli kuumailmapalloa, makkaranpaistoa ja jos jotakin. Oli jopa jonkinlainen 'itsereflektiotesti', jossa olisi pitänyt miettiä tapoja "taistella yksinäisyyttä vastaan"... Kompuroidessani kolmen pikavauhtisen muksun perään, totesin vaan, että eipä ole kyllä sitä ongelmaa, että yksinäisyys yllättäisi... En ihan osunut kohderyhmään... Sosiaalisuutta tämmöisenä muksuviikonloppuna tulee kyllä yllin kyllin.
Olen huomannut, että kaikki maailmalla ravaaminen ja toisten kulttuurien kautta omaani katsominen on saanut minut arvostamaan niin monia asioita tällaisissa 'ihan tavallisissa viikonlopuissa'.
Suosikkejani ovat hetket:
- Aamulla sängyssä vetelehtien ja salaa toivoen, että joku muu keittäisi kahvit ja valmistaisi pidemmän kaavan aamiaista...
- Kiireetön liikunnan harrastaminen... Sählyä, uintia, kempoa, luistelua, hiihtoa... Kaikesta tulee niin hyvä mieli ja fiilis
- Ulkoilun päälle päikkärit, mieluiten tietty pehmeetä olkapäätä vasten kuolaten
- Valokuvaus ja jos aikataulu sallii niin blogailukin
- Läheisten kanssa yhdessäolo <3
 On se jännä, miten iloiseksi ihminen voi tulla ihan tommoisista elämän yksinkertaisista perusjutuista. Tässäkin se juttu on varmasti tasapaino... Kun saa tarpeeksi huidella maailmalla niin arvostaa sitä, mitä on kotona. Olen ajatellut, että minulle se on näin. Monipuoliset hetket saavat aikaan sen, että mikään ei kyllästytä. Rutiinit tuntuvat tutuilta toteuttaa, kun välillä tulee tehtyä asioita, jotka ovat täysin arkipäivän ulkopuolella. Helmikuussa olen keskittynyt olemaan kotona - käymään läpi tavaroitani ja suunnittelemaan tulevaisuutta. Helmi-maaliskuun vaihteessa on taas luvassa työreissuja, joten tällainen breikki on tehnyt todella terää. Akut on ladattu - on nukuttu varastoon ja rauhoituttu. Meillä on tässä keväällä edessä myös isompi projekti elikkäs muutto (ja mahdollisesti myös remontti), joten on hyvä kirjata ylös, että helmikuussa on ollut rauhallista, enkä ole ollut esim. joka päivä väsynyt... Kirjoittelen noista meidän asuntokuvioista enemmän, kunhan selviää, että saanko asunnon, josta olen tehnyt tarjouksen.

...Mutta nyt kuus vee roikkuu mun jalassa ja haluaa tehdä "koritehtäviä", joten keksin hänelle sellaisia, kun koululta niitä läksyjä ei nyt kevään puolella ole kotiin tullut. Mukavaa sunnuntaita!
/ I have had such luxury weekends in January-February. They have been filled with the most simple things in life like peaceful mornings when someone else makes the brunch... swimming and diving practises... skating and skiing with kids. I love winter months in Jyväskylä. Winter sports make you so exhausted and it is so beautiful outside. I know that I travel a lot and sometimes I feel like I party a lot too - I was completely exhausted after the Christmas-New Year party season... It is all about the balance. One can only truly appreciate the every day routines and little things when there is something else to balance it with... 

Today I took my own young one and the 'borrowed kids' to the Jyväsjärvi ice... Four person's skate laces to tie! However, somehow I managed to get them all home in one piece without loosing anyone or anyone getting (physically) hurt/frostbitten... Quite a responsible juggling act, I have to say...  But I enjoyed it immensely! I love skating and being outside on a day like this. Topfish has indeed learned how to skate... He is quite confident already and goes on and about with quite a good balance. I think it's because last year we had this wonderful carer 'M' in his daycare and she used to demand Tops to go on ice everyday for the winter months. It has really paid off! Well done... We also had Tops's "half a year at school" -evaluation and he did ever so well... Such progress! He is still not speaking, but he is clear to use words when asked and he uses his talking board to ask for things. Although it's mainly "Noodles" and "Ice Cream" or "Cheese balls"... But never the less, he is communicating and making an effort. Good boy:) 

This is now the calm before what I expect to be a storm this Spring. I have more travels coming and then we will eventually move into a new home, that will quite likely need an extensive renovation. I just wanted to make this update to say that in February, everything was calm. I was well slept and non-exhausted... Let's see how we do in the coming times. Have a great Sunday!


sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Vuosi

Vuosi sitten tälle viikolle pystytettiin rajapyykki. Eihän sitä silloin tiennyt - silloin oli vaan perhosia vatsassa. Odotin kohtaamista hyvillä mielin... oltiin juteltu siitä, onkohan tämä nyt varmasti hyvä ajatus... - mennä treffeille jonkun semmoisen kaa, jonka oli tuntenut jo yli kymmenen vuotta. Pessimistinä ajattelin, ettei tästä mitään hyvää seuraa. ”Tai sitten se vois olla ihan todella hyvä ajatus”, sää sanoit. Nyt musta tuntuu hullulta se, et vuosi sitten kumpikaan ei tuntenut toista - oikeastaan juuri ollenkaan. 

Vuoden aikana on elämä heittänyt kuperkeikkaa. Olen ollut varsin hiljaa blogissa, koska olen halunnut antaa läheisille ja ystäville aikaa käsitellä asiaa. Monta tällainen elämän muutos mietityttää ja jopa huolestuttaa.  

Saako kolme-nelikymppinen rakastua? Saako elämän pistää kokonaan uusiksi? Saako sitä astua ulos mukavuusalueelta kokemaan ihan uusia seikkailuja? Ajattelen niin, et elämän ei tarvii olla ohi missään iässä. Itselleni olen vain sen velkaa, että elän mahdollisimman onnellista elämää täysillä.

Vuoden aikana ollaan menty ja eletty. Sinne on mahtunut yhteisiä reenejä, reppu- ja matkalaukkureissuja, hukkumista vuoristoon, mökkisaunoja, yhdet Tai Chi-kisat, kylpylähotellia - jossa ei päästy ikinä sinne kylpylään asti, muksujen kanssa uimahyppyjä, trivial pursuittia, pitsan leipomista, pulkkamäkeilyä jne; ystävien kanssa illan istujaisia, rokkikeikkaa, ruoanlaittoa, aamuyön naku-uintia kiinan maaseudulla, kuukauden erossaoloa, asuntonäyttöjä, kahvia sänkyyn, karaoke-videoita, joita ei ikinä näytetä kenellekkään koskaan... ja viimeisimmäksi tänään käytiin huolella mun epämukavuusalueella elikkäs katsomassa pinnan alle ekalla laitesukelluksella.



Vuoden aikana mulle kävi selväksi, et mun tie on nyt kävellä sun kanssa. Kiitos kun päästit mut sun elämään - ymmärrän, että sun suojaus oli vähän alhaalla... mutta niin tais olla mullakin. <3



/ A Year ago something unexpected happened. I guess we were both off our guards. Of course we did not really know it back then - it was merely some butterflies in my stomach at first. What good could come out of a date with someone you've know for a long time already...? It turned out, neither of us knew each other very well a year ago, but one date turned into a year of adventures: common trainings and trips, getting lost in mountains, swimming with kids, dinners and parties with friends, late night skinny dipping in the Chinese country side and many more great stories... 

Is it okay to fall in love at the age of 36? How about 45? Is it okay to deal one's cards again and see what roads await out there..? I think the only thing I owe to myself, is to live as happy as possible, 100% each day. During the last one year, I discovered that my road is to walk alongside with someone new.

perjantai 9. helmikuuta 2018

Team Finland for European Taikai 2019 Sweden

Niinkuin blogin lukijakunta hyvin tietää, minun ykköslajini on Shorinji Kempo. Parin vuoden välein SK:ssa kisaillaan isommin eli muistanette ehkä minun ja Kirsin osallistumisen viime vuoden MM-kisoihin San Franciscossa...

/As readers of this blog well know, my primary sport is Shorinji Kempo. Every couple of years, there is a bigger Gasshuku - Camp where we can compete in the form of 'embu' which is a pre-practised pair form show of the techniques. You might remember me and my cousin Kirsi competing in San Francisco World Championships last year.

Nooh, nyt ollaan ns. välivuonna eli tänä vuonna isoja kisoja ei ole. MM-kisailuthan ovat 4v välein, mutta 4v välein on myös Euroopan taikai ja se osuu siis ensi vuodelle. Ruotsalaiset ovat saaneet kunniatehtävän hostata tämän ison leirin ensi vuonna...

/Well, this is a so-called GAP year, so no bigger competition. Next year however it's time for an European Taikai, which the Swedish Federation has gotten the privilege to organize.
Meillä Suomessa ei suinkaan nukuta vaan aloitimme Team Finland embu-valmennusryhmän harjoitukset viime viikolla Hämeenlinnassa. Paikalla oli embupareja Jyväskylästä, Helsingistä, Vantaalta ja tietysti Hämeenlinnasta.

/In Finland however, we are not sleeping. We started Team Finland Embu Group practice last weekend in Hämeenlinna. There was embu pairs from Jyväskylä, Helsinki, Vantaa and of course Hämeenlinna.
Meitä on lupautunut valmentamaan tehokaksikko Timo&Teemu elikkäs Helsingin yliopiston ja Hämeenlinnan Branch Masterit, joilla on molemmilla paljon kansainvälistä kokemusta kilpailemisesta ja tietoa on myös haettu Japanista suoraan asiaan paneutuneilta senseiltä.

/ We are getting excellent guidance from the power duo of Helsinki University and Hämeenlinna Branch Masters Timo and Teemu senseis, who both have international experience on embus and who have even gone to study this art in Japan.
Mulla on hyvä fiilis tästä ryhmästä. Liittykäähän muutkin parit mukaan! Valmennusta on tarjolla eri kaupungeissa ja oppia jaetaan eteenpäin! Go Team Finland!

/ I have a great feeling about this! Join us! This is a good time to start preparing for Sweden 2019... The coaching is available in many cities throughout the year. Let's do this! Go Team Finland! 

What are you up to  - Kenshis in Sweden, Russia, Poland, Germany, Portugal, Italy etc..? Would be great to hear from you! 

lauantai 27. tammikuuta 2018

Väitös tänään: Osallistavalla oppimisympäristösuunnittelulla on positiivisia vaikutuksia oppimiseen ja hyvinvointiin

Parin lauantain tauon jälkeen on aika palata väitöksien pariin. Tänään väittelee ystäväni ja lähikollegani Tiina Mäkelä kasvatustieteellisestä tiedekunnasta.
picture from: Madrid.fi

Tiinan väitöksen otsikko on: "A Design Framework and Principles for Co-designing Learning Environments Fostering Learning and Wellbeing" ja hän väittelee suomeksi, koska se oli hänelle sopiva haaste. Tiina, niinkuin minäkin, on tehnyt pitkän aikaa jo työnsä englanniksi ja toisaalta asuu Barcelonassa... Hän sanoi minulle, että englanniksi/espanjaksi väitteleminen olisi ollut hänelle helppoa, mutta suomenkielisessä väitöksessä pääsee haastamaan itseään muistamaan suomenkieliset nimitykset englanninkielisille termeille.

Vastaväittäjänsä professori Teemu Leinonen tulee Aalto-yliopistosta. Odotan mielenkiinnolla tämän päivän keskusteluja tulevaisuuden oppimisesta ja oppimisympäristöistä. Olemme Tiinan kanssa molemmat visioijia ja meillä on tapana hakea projektirahoitusta... Olisinpa aika yllättynyt ellei päivän päätteeksi olisi mielenkiintoisia jatkotutkimusmahdollisuuksia jo kartoitettu ja aloitettu luonnostelemaan.

Tsemppiä hommaan! Onnea ei tarvitse toivottaa, sillä varmana esiintyjänä Tiina hoitaa tämän päivän varmasti mallikkaasti. Lehdistötiedoite löytyy täältä.

/ Today my friend and colleague Tiina Mäkelä is defending her doctoral thesis on: "A Design Framework and Principles for Co-designing Learning Environments Fostering Learning and Wellbeing" - she has studied the differences of Finnish and Spannish learners attitudes towards their learning environments. In Finland, participatory design is the key that fosters these processes and leads to learning quality and well being. The dissertation starts at 12 in the Wanha juhlasali of the university. More info here.

perjantai 26. tammikuuta 2018

Illaksi kotiin Lontoosta



Tänään olen palailemassa kotiin Lontoon pikareissultani ja koskapa tämä on ollut varsinainen maratontyöviikko niinkuin työmatkani tuppaavat olemaan - päätin käyttää muutaman hetken kotimatkasta elämäni reflektoimiseen työnteon sijaan. Eilen tein 13h päivän, jossa oli yksi 40minuutin tauko, jonka aikana kiharsin tukan ja soitin kotiin. Niinpä tämä pieni blogipaussi on ansaittu rentoutushetki.

Perjantai-iltana Lontoosta Jyväskylään on varsinainen hattutemppu - minua kiinnostaa nähdä, ehdinkö koneeseeni ja toisaalta lähteekö se ajoissa Heatrow’lta. Lontoon ilmatila on usein niin ruuhkaantunut, että kone lähtee 30min-3h myöhässä… Minä olen menossa huomenna klo 12 kolleegani väitökseen, joten tällä kertaa todellakin haluan ‘illaksi kotiin’. Vaikka se tarkoittaakin ‘aamuksi kotiin’ tässä tapauksessa.

Keskiviikkona sentään käytin matkan Heatrow’lta hotellilleni pysähtymällä keskustaan niin, että ehdin nähdäkin jotain. Ajattelen Lontoota yhtenä kolmesta kotikaupungistani - Xi’anin ja Jyväskylän lisäksi, joten mitä ihminen tekee kun tulee kotiinsa? No tietenkin suunnistaa lempparipaikkoihinsa. Niinpä minä löysin itseni käppäilemästä pienoisessa vesisateessa Sohossa ja Chinatownissa…

Kello alkoi olla jo neljä ja niinpä päätin mennä rakkaaseen Bar Shu -ravintolaan illalliselle. Ajattelin, että what the heck - Kun olen kerran Lontoossa niin tottakai syön ravintolassa, joka minusta tarjoilee fenomenaalista kiinalaista ruokaa. Papuja, kurkkuja ja Dan Dan nuudeliöverit… Olen tammikuun syönyt ja liikkunut aika tarkasti, mutta tämä oli kohta, jossa ‘repsahdin’. Toisaalta ajattelen, että on tärkeää pystyä nauttimaan elämästä työmatkan keskellä.

Toinen ajatukseni oli se, että toisin kuin aikaisemmassa elämässäni, en nyt tiedä milloin seuraavan kerran tulen Lontooseen takaisin - todennäköisesti myöhemmin tänä vuonna, mutta mistäs sen tietää…? Brexit ja niin edelleen… Lapsenikin vierailee isovanhempiensa luona ilman minua, joten pakollista visiittiä puolivuosittain tänne ei enää ole. Tavallaan haikeaa, vaikkakin tiedän, että tulen käymään Lontoossa aika usein.

Tänä keväänä olen pyrkinyt siihen, etten ota enempää kuin yhden reissun per kuukausi maksimissaan. Viime kesä oli sen verran raskas, että tämä on varmasti hyvä tapa huolehtia omasta jaksamisestani.

Minulla on uusia ihania kolleegoita, joiden kanssa jaan vastuuta ja onneksi myös he voivat matkustaa niin, että minun ei tarvitse olla joka reissussa ja saan olla kotonakin. Kevään reissut tulevat näillänäkymin olemaan:
Maaliskuu: Luxembourg&Brysseli
Huhtikuu: Azerit
Toukokuu: Karlstad
Kesäkuu: Wien

Siinäpä niitä sitten onkin… Tottakai reissukalenteri elää vielä, mut tämä on puolivuosisuunnitelma… Kysymys siitä, että lähdenkö Kiinaan kesällä on vielä auki.

J:n kalenteriin on lupailtu pariakin pidempää Kiinan reissua kuvauksiin jälleen tälle vuodelle, joten yritän olla paljon kotona myös siitä syystä, että A tarvitsee minua. Puhumattakaan siitä, että mikäli satun ostamaan remontoitavan asunnon niin sitten kotihommia tulee piisaamaan.

Tämä reissu Lontooseen oli sopiva. Kaksi yötä on sekin aika pitkä aika olla pois kaikkien rakkaiden luota, joten olen iloinen, että pääsen takaisin Suomeen. Toivottavasti vielä tänään! Pitäkää peukkuja!
/My two-night trip to London is coming to its end today when I am attempting to fly back with the last flight to Helsinki... Getting out of Heatrow on a Friday night... What could possibly go wrong...? It was nice to make a small stop to what I consider to be one of my three home towns in the world. Although I had one night to myself basically - it did allow me to walk through Soho and Chinatown in a rain. I had dinner in Bar Shu, of course. It's important to have little enjoyments in life when working mad hours like I have done this week... Yesterday it was 9h + 4h social dinner... for example. So really.. I am so ready to get on the plane now. It's already boarding. Ciao!

torstai 25. tammikuuta 2018

IMAILE Final Conference @BETT 2018

 Today I'm in sunny London attending IMAILE's Final Conference in BETT Show.

 BETT is the year's first (and probably the biggest in Europe) educational technology fair in Europe, happening every year in London.
 BETT brings to the Excel this year... 850 leading companies103 exciting new edtech start ups and over 34,700 attendees from the global education community.
 One of them of course yours truly, the technical manager of IMAILE project.
 Our reviewers told us to hold IMAILE's final conference co-located in the BETT for a good reason.
 Because everyone who is anyone in the world of TEL is here.
Feeling the energy on the exhibition floor... It's buzzing!
 ...There are robots...
 ...3D printing...
... Innovation in hardware...


 ...STEM motivation rising...


...Learning materials for all age groups...
...Big players...

 ...Creativity...

 ...Competition...
 And there we are, proudly presenting the results of our 4-year-long PCP project for Innovative Procurement of Personalised Learning Environments.
Walking around the floor, I feel very happy about this project and its achievements. Our solutions do things that the competitors have not thought of YET. They are groundbreaking in their concepts and vision. They have developed many of the features based on direct needs form the teachers and students - over 600 students, 45 teachers and 9 teacher trainees participated into the testing of the two solutions on the last year of the project. We also had an expert panel consulting both the demand and supply side in this process. I think PCP is an innovative way of procuring educational technology and we have tangible results behind our two solutions of the Amigo STEM and YipTree.
 And the management team will rock our presentations tomorrow in the final conference.
 Are you in London? There's still time to join:

Register here for free: https://www.eventbrite.co.uk/e/imaile-and-the-future-of-european-edtech-innovation-procurement-tickets-41386502142

 At the end of the day I sneaked some fabulous shots at the doclands.
 Some of the companies had hired a boat on the Thames...
 Events like these make you feel like your job has meaning. A Good day.



Like in Facebook

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...