keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

Learntech Accelerator goes ITK 2018


/How to make educated purchases in the Learnech jungle of procurement? This is the question that LEA - Learntech Accelerator project is tackling. We went to ITK Days, which is the largest Learntech conference in Finland and of course most of the virtual learning environment providers were present. Not to mention the schools! About 3000 teachers, learntech solution providers and educational experts visit the ITK every year. This conference takes place in Hämeenlinna, Finland. This is a great event to meet all the players of this field as everyone is here. I have attended the ITK for years now - some stories also in the blog:

ITK 2017 (with IMAILE)
ITK 2015 (with Open Discovery Space)
ITK 2013 (with Open Science Resources)
 
Conferences like this one are great for analyzing what is hot or not in Learntech? Based on this year's experiences, the hottest topics in Learntech currently are:
1. Holo glasses - VR, AR, MR - this has been a breakthrough - we could see so many people hovering around the corridors - however, many teachers are asking: What is the actual added value to us? Is this another 'smart board' which will come now and be forgotten in 5 years... How does it make the students learn better? What is the pedagogical approach. It was motivating to see pilots from Northern Central Finland however, where they had clearly been doing some excellent demonstations...
2. AI - although no one know where learning analytics end and AI begins. Specifically not the Learntech sellers... So this is an interesting topic to study: How complicated must the algorithm be that it can be called AI...
3. Learning Analytics - part of most state-of-the-art learning environments right now. Although mostly used for measuring user behavior, not learning behavior and mostly used to recommend more content, not actually social help... This is a relief as we can honestly say that there is still an innovation GAP which was identified in the IMAILE project originally 4 years ago and there still plenty of work to be done in LEA.  
4. Pokemon Go-style learning materials where students walk around and complete tasks in the real physical environments - The question becomes however, who has time to make these materials... Surely they are rather time consuming... And if the students make the materials, the school does not get the rights to them as security laws come and say 'no'. This means a lot of the time excellent student produced materials cannot be re-used...
5. GDPR - The Security regulation and law coming up from EU where personal or personal like data belongs to the person and companies are going to have to pay big time if they allow data breech to confidental data... Some American companies are drawing from the European market due to this... and it's coming up only a month from now!

LEA project had a poster presentation in ITK and we also started our state-of-the-art analysis by interviewing the PLE providers that were present: Mobie eSmart, Blackboard, It's Learning, Peda.net, Qridi, Microsoft, Dicentum, Claned... Intensive work but great gains. 

Are you a personalised learning environment provider? Are you a Learning technology buyer/procurer? Please contact us for more information: 

coordinator@learntechaccelerator.eu 
https://www.learntechaccelerator.eu/ 
 

  Oppimisteknologioiden hankintaprosessi on usein hankkijaorganisaatiolle hankala tehtävä, sillä teknologian ostopäätöksen tekijä on lähes aina eri henkilö kuin sen tuleva loppukäyttäjä. Usein kunnat tai koulut tulevat hankkineeksi vaikeakäyttöisiä ohjelmistoja tai monimutkaisia laitteita, jotka jäävät pölyyntymään luokan nurkkaan. 
Moni asia voi hankkimisproessissa siis mennä vikaan. Learntech Accelerator -projekti tukee oppimsiteknologioiden hankintaprosesseja ja niinpä olimme mukana tänä vuonna ITK-päivillä Hämeenlinnan Aulangolla. 

 ITK-päivien konkarikävijänä tiedän, että näistä kekkereistä parhaiten saa irti, kun tekee etukäteen suunnitelman, miten hyödyntää paikallaolevia opettajia ja tietysti näytteilleasettajayrityksiä. 
Tänä vuonna meillä oli LEA:n tiimin kanssa tiukka tavoite haastatella kaikki paikalla olleet oppimisympäristöjen tarjoajat.

ITK:ssa oli noin kymmenen palveluntarjoajaa, jotka menivät meidän tutkimuksen "scouppiin"... Oli markkinajohtajaa It's Learningiä, joka on Sanoma Pron matriaalien alusta... Oli Qridiä, joka on itsearviointityökalu analytiikalla...
  Oli Microsoft ja Blackboard - amerikkalaiset jättitoimittajat... Oli australian markkinaa valloittava Claned ja kiinan markkinoille tähtäävä Mobie... Oli Disendum, joka on Optima-alustansa jälkeen nyt julkaisemassa uuden, omien sanojensa mukaan "toisen sukupolven oppimisympäristöä", mikä tarkoittaa, että oppilas on keskiössä, ei opettaja... jne.

Tällainen aineistonkeruutapa on kohtuullisen raskas toteuttaa back-to-back haastatteluina parin päivän sisään, mutta kuitenkin saavutettu edistyminen tässä työtehtävässä on niin paljon nopeampaa kuin etähaastattelujen tekeminen skypellä. Uskallan sanoa, että kahdessa päivässä tehtiin kahden viikon työt. Hyvä me!
 ITK päivillä on vuosittain kolmisen tuhatta kävijää.
 Meidän tutkimusryhmälläkin oli edustusta paikalla myös STIMEY-projektin esityksen muodossa.
 Tiina esitteli oppilaitosten tarveanalyysiä...
 Messujen käytäväkuvaan olivat ilmestyneet ns. hololasit, joiden avulla saattoi päästä esim. Roomaan... AR/VR ovat tänä vuonna kuuminta hottia teknologiatrendeissä ja Suomi on edelläkävijänä näissä asioissa. Muita kuumia trendejä sanoisin olevan oppimisen analytiikka, teköäly, 3D-printtaus (tosin tämä on mielestäni jo vähän passee... Tai odottelee vielä tilannetta, jossa olisi kuluttajahintaisia laitteita saatavilla... ) Mutta kaikenkaikkiaan kiinnostavinta lienee se, että oli teknologia mikä hyvänsä, tulisi löytää todellinen lisäarvo pedagogiikassa, jotta opettajat suostuisivat ottamaan näitä pidempiaikaiseen käyttöön luokkahuoneisiinsa... Tämä on aina kynnys uusien teknologioiden kanssa.

Oppimisteknologioiden hankkijaorganisaatiot ja palvelujen tarjoajaorganisaatiot saavat mielellään liittyä verkostoomme seuraamaan innovatiivisuuden kehittymistä tällä alalla osoitteessa:

https://www.learntechaccelerator.eu/





tiistai 10. huhtikuuta 2018

Asuntokaupoilla


Tänään on huikea päivä. Myin ensimmäisen omistusasuntoni ja ostin toisen.  Teidän on varmasti vaikea kuvitella, miten suunnaton prosessi meillä on ollut takana. Kuusi kuukautta taistelua byrokratian ja pankkien kanssa siihen meni. Lukijat varmaan ovat perillä siitä, että syksyllä päätimme J:n kanssa erota ja siten muuttaa eri osoitteisiin. Tämän luulisi olevan helpohkoa, mutta kun toinen on ulkomaalainen ja vielä yrittäjä niin yhtälö ei ollut ollenkaan niin yksinkertainen kuin olin kuvitellut. Suomessa on kuitenkin pankki, joka antaa ulkomaalaisille lainaa ja on erittäin asiallinen englanninkielelläkin asioidessa. Sen pankin nimi on Nordea.
Minun räystään jääpuikko <3
Meidän asuntokauppaprosessimme on sellainen, mistä en ole kirjoitellut aiemmin sillä tilanne on ollut kesken ja se sisälsi hyvin epätavallisia käänteitä. Prosessi meni jotakuinkin seuraavasti:

1) Päätimme, että jompikumpi meistä jää asumaan tämänhetkiseen asuntoomme, sillä se on poikamme koti ja molemmat pidämme tästä asunnosta muunmuassa sen sijainnin takia (kävelymatka työpaikalleni kestää 12minuuttia järvenrantaa pitkin, Jyväskylän keskustaan kävelee puolessa tunnissa) Päätettiin, että J jää tähän, koska hänen toimistonsa sijaitsee kotonamme. Lisäksi minä päätin miettiä edullisempia asuntovaihtoehtoja

2) Kävimme Juhan kanssa katsomassa yhteensä 33 rivaria/omakotitaloa/kerrostaloa meille mieluisimmilta alueilta. Tällaisia olivat tietysti lasten koulujen sijainnit, toisten kotien sijainnit ja lähialueet. Kriteereissä oli jos jonkinmoista 'must-have' 'nice-to-have' kriteeriä. Ollaan onneksi tarpeeksi samoilla mielin siitä, millaista kotia etsittiin. Tilanteesta kokoamani excelin (kyllä - minä excelöin ihan kaiken, se tuottaa minulle kovasti nautintoa) mukaan kävimme katsomassa keskimäärin 126neliön koteja, joissa oli keskimäärin 3,316 makuuhuonetta ja joiden hintataso oli keskimäärin 186 000euroa. Ne oli keskimäärin rakennettu vuonna 1976 - ja asuinkustannukset (vastike+lämpö+sähkö+vesi+autopaikka) olivat keskimäärin 3,24eur/neliö. Me kaipasimme asuntoa, jossa olisi keittiö+olohuone yhtenäistä tilaa... Kirjoittelin jopa listaa siitä, mihin tarkoitukseen kotini on... ehkä voisin julkaista sen erillisenä postauksena. Tietysti ensiksi on huolehdittava perustarpeista kuten, että kaikilla on tilaa nukkua. Toisella tasolla on sitten unelmat... Meillä yhteisiä haaveita oli mm. tila, jossa voisi reenata kotona. Se palvelisi sekä aikuisia että meidän varsin liikunnallisia muksuja.  

3) Mietin, että hyvät asunnot viedään aina pöydän alta. Jyväskylässä tilanne on sellainen, että valitettavasti sisäilmaongelmat ovat todellisuutta monien asuntojen kanssa ja todella tarkkana saa siis olla. Minulla oli tälläkin kertaa korvaamattomana apuna tätini Ritva, joka herkän nenänsä avulla tunnistaa sisäilmaongelmaiset kohteet nopeasti. Excelin ylivoimaisesti suosituin asunnon "Hylkäämissyy" olikin siis ritva-radar eli tunnistettu ongelma sisäilmassa. Rintamamiestalot esimerkiksi kaikessa söpöydessään olisivat kauniita ja näennäisesti kukkarolle sopivia vaihtoehtoja - valitettavasti vaan järjestään kaikki, joita kävimme katsomassa - omakotitalot, joissa oli kellari - olivat homeessa. Ystäväpiirissäni on kolmekin oikeusjuttua tilanteesta, jossa kaupan purkua vaaditaan, kun on hometta löytynyt - minä en halunnut siihen rumbaan. Tämä tämänhetkisen tilanteen monimutkaisuus oli aivan tarpeeksi. Niinpä tulin ajatelleeksi, että laittaisin viestiä oman talonyhtiöni asukkaille - ehkäpä joku olisi myymässä... Olen ollut talonyhtiöni hallituksessa alusta alkaen ja tiedän, miten hyvin hoidettu tämä yhdeksänkyluvun 14 asunnon rivitaloyhtiö on. Laputukseni poiki kaksi(!) yhteydenottoa... Toinen oli parin asunnon päässä oleva kauttaaltaan remontoitu asunto, jossa oli vinyylilattia ja graniittikeittiön taso... Värit olivat harmahtavat ja ajattelin, että ehkä näiden kanssa pystyisi elämään vaikkei maku vastannutkaan aivan omaa mieltymystä. Kummankaan meidän mieltymystä. Siispä soitin omistajalle ja neuvottelimme hinnasta. Hän antoi hintatoivomuksen, joka oli aikalailla 10t markkinahintaa korkeampi. Se siitä sitten. Ylihintaa en ala maksaa - ei siinä ole mitään järkeä. Jos se on ainoa mahdollisuus niin sitten etsitään muualta. Myyjä reposteli, että laittaa asuntonsa vuokralle ja sillä tavoin koitti saada meitä maksamaan enemmän asunnostaan. Pöh. Pitäköön asuntonsa, ajattelin. Jännä juttu, että 3kk myöhemmin myyjä soitteli perääni - olisi siis ilmeisimmin tullut alas hinnassa... Mutta meillä oli tilanne jo muuttunut.

Sillä vähän ennen joulua tapahtui kummallinen käänne ... Sain yhteydenoton Thaimaasta. Seinänaapurini, jota en juurikaan ollut nähnyt koko seitsemän vuoden asustelun aikana, joutui tunnustamaan minulle, että hänen asuntonsa on ulosotossa. Sinänsä harmillinen tilanne myyjälle - varsinkin kun kyse ei ollut hänen veloistaan - mutta ostajalle varsinainen kultakaivos. Kävin sattumalta joulun jälkeisellä viikolla katsomassa asuntoa. Pskassa kunnossahan se oli. Kuin nelihenkinen perhe olisi lähtenyt kiireellä ja jäljelle jäi vain 10v villakoirat... Seuraavalla viikolla soitin ulosottoon. Saisinko tehdä tarjouksen...? Sieltä sanottiin, että riippuu sen suuruudesta. Perustelin, miksi mielestäni tarjoukseni olisi oikea myyntihinta. Ihmeekseni ulosotto sanoi, että laita sähköpostilla kirjallisena niin aletaan hoitaa asiaa. Tästä on nyt noin 3kk aikaa. Tänään sain avaimen käteen. En ole koskaan aiemmin havahtunut miettimään, miten ulosotto toimii, mutta kokemukseni perusteella, jos tuntee talon rakenteet hyvin (niinkuin 7vuotta talonyhtiön hallituksessa vaikkapa voisi auttaa selvittämään), ulosotosta asuntoa ostettaessa voi tehdä varsinaisia diilejä. Ikinä miljoonaan vuoteen tämän huushollin hinta avoimilla markkinoilla ei olisi ollut tätä luokkaa. Läpi täytyy toki käydä monenlaisia prosesseja kuten valituskierroksia yms - ihan suoraviivaista ei asunnon ostaminen ulosotosta ole... Mutta tästäkin prosessista loppujen lopuksi on vaan hyvää sanottavaa. Pitkä se on ollut, mutta lopulta kiitos seisoi ja uusi koti aukesi.
 Päätin, etten kirjoita aiheesta, ennen kuin minulla on avaimet kädessä ja tänään on vihdoin se päivä <3. 

Niinpä nyt sitten edessä on seuraava koettelemus, eli parisuhteen golgata - aka. Remontti.

 Pinterest on laulanut ja olemme pyytäneet tarjouksia lähes kaikkien pintojen uusinnasta: keittiö, kylppäri, sauna, vessa, lattiat... Työmaata riittää. Mietitään, että mitä voidaan tehdä itse, mihin tarvitaan ammattilaiset.
Remppafirmoilla on omat agendansa tietenkin... Kuitenkin minä teen koulutusteknologioiden hankintapäätöksiä työkseni tällä hetkellä, joten kilpailutus ei ole minulle mikään uusi asia... Ajattelen, että tarjouksia pyytämällä hinta voi tippua huimia summia, joten nyt on aika laittaa jäitä hattuun. Remontille valvoja ja asbestikartoitus työn alle. 
 Sillä niin kiire ei ole, etteikö voitaisi miettiä tarkkaan sitä, että mikä meille on välttämätöntä - mikä extraa.
 Illan tullen muksun nukahtaessa laitettiin itkuhälytin valmiuteen ja hiippailtiin naapuriin. Tuleva koti on vielä tavallaan tyhjä kehikko. Silti se fiilis, kun kävelee sisään ja tietää, ettei kukaan muu tule tänne, koska mää just ostin tän asunnon..  Tästä tulee kevään mittaan meidän uusi koti <3. Ja juu, se sijaitsee seinän takana lapseni toisesta kodista. Ratkaisu, johon monet erot eivät päädy. Meille tilanne oli kuitenkin luonnollinen ja ehdottoman helppo ja oikea valinta sekä muksun kannalta että sijoitusmielessä. Nyt kaikkien näiden kuukausien jälkeen tuntuu utopistiselta - kaikki käy lopulta parhain päin. Ehkä näin oli tarkoitettu.
 /Today was a breakthrough in a six months marathon of our housing situation. I have sold my old apartment to my soon to be ex and bought a new house next door. So next door in fact that we share a wall. Not the decision that most people getting a divorce would use, but this suited us very well. It is great for our kid of course, but also happened to be an excellent investment to me as I had looked at 33 houses, but only heard of this once through informal channels. Sometimes life gives you surprises. Now however could not be happier. It so happens that today I sold one and I bought one in the same house... I did not really want to leave after all... My work here, is not done.

lauantai 31. maaliskuuta 2018

Cold Never Bothered Me Anyways



Tämä on ollut ihan mieletön talvi!
 Varmasti paras vuosikausiin.
 Siinä missä motoristiystäväni haikailevat kevättä ja sulia teitä, minä olen vaan nautiskellut pakkasesta ja lumesta.
 Olenhan tammikuun tyttö.
 Ihan mieletöntä on ollut harrastaa kaikenlaista talviaktiviteettia kunnolla.

Olen hiihtänyt melkein joka viikko jo kuukausien ajan... Satoja kilometrejä jo nyt...
 Tänään oltiin muksun kanssa ladulla Kaijjaanissa pääsiäisloman vietossa.
 Muksu menee jo niiin kovaa! Olen ihan äimänä!
Ylämäet ei vielä ihan suju, kun ei ole huomattu, että pitäis mennä haarakäyntiä että päästää ylös jos on liian liukasta... Mutta alamäessä ei kaadu! Äitiinsä tullut siis. Tasapaino on varsin hyvällä tasolla. Kokeiltiin lasketteluakin, mutta se ei vielä oikein ollut mieluisinta - varmaankin koska mäki ei ollut tarpeeks iso...
 Pikkujätkän kanssa ollaan tehty vaikka mitä kivaa muutakin ulkojuttua tänä talvena kuten käytiin A:n koulukaverin synttäreillä...
 Nämä olivatkin sellaiset aika överit kemut, jossa pääsi ponin kyytiin ja ohjastamaan oikein...
 19- ja 9-vuotiaat Shetlannin ponit kyyditsivät muksuja ja olivat iso hitti...
 A on kova ratsumies, istuu satulassa kuin ammattilainen
 Ponien lisäksi talvisesta säästä Suomessa pääsivät nauttimaan proffat Hainanista eli Kiinan Hawaiilta, jotka olivat viime viikolla kyläilemässä. Kyllä muuten kelpaa esitellä työpaikkaa, kun takapihalta avautuu huikea ulkoliikkumisalue latuineen ja luistinratoineen.
 Luistelemassa on käyty myös ahkerasti. Me Topsun kanssa on otettu kaikki irti näistä huikeista talvikeleistä kyllä.
 Se on vaan niin helppoa varsinkin nyt kun kellot on käännetty - töiden jälkeen on vielä helposti pari tuntia aikaa livahtaa Jyväsjärvelle pienelle talviliikkumishetkelle.
 Pääsiäistä vietetään kuitenkin Kainuussa.
 Saatiin poikasen enon eli veljeni kanssa ihan pikkuduuni pitkän perjantain illalle...
 Tarkoituksena oli keventää järkyttävää lumimäärää äitini rivitalon pätkän katolta...
 Kuutamohan siinä ehti nousta kun puolitoista tuntia heiluttiin pudottelemassa parin metrin lumikasoja...
Oli muuten hommaa. Ei mikään pikkujuttu... Oltiin ihan lopussa tän keikan päätteeks.
 En ole kyllä valehtelematta koskaan nähnyt näin paljoa lunta edes Kajaanissa.

 Muihin lumiaktiviteetteihin on kuulunut pyrähdys entisen ala-asteeni pihassa mäenlaskussa vanhan koulukaverini perheen kanssa... Mukava nähdä pitkästä aikaa!
 Ja tietysti paljon ulkoilua mummin ja poikasen kera... Talviliikunta on erinomaista vastapainoa rankalle työkeväälle. Hoidan stressitasojani muutenkin liikkumalla ja lumessa ja pakkasessa ulkoilu vie sen verran hienosti mehut, että sen jälkeen uni maittaa, ei tarvitse sitä houkutella. Tiedän, että Suomessa odotellaan jo kovasti kevättä ja kesää... Minä olen kuitenkin Kainuussa asuneena tottunut siihen, että kevät tulee vasta toukokuun puolessavälissä jos silloinkaan... Niinpä olen ajatellut ottaa kaiken irti näistä huikean kauniista keleistä kun maasto loistaa sinisenä ja valkoisena ja lasten energiatasot saa laskemaan ihan vaan pyrähtämällä ovesta ulos. Kerrankin on ollut kunnon talvi ja kunnolla lunta! Saisi minun puolesta olla näin ihan joka vuosi.

...Joko te odotatte kevättä malttamattomina...?
/So it has been probably the best winter for years: The snow has fallen from the sky and the temperatures in Finland have long been below zero. I am from the North and this is my natural state. Skating, Skiing, Sliding, Sledging... This has been a great opportunity to do winter sports outdoors. This is a great way of getting rid of adults' work stress and kids' energy... We are spending Easter in Kajaani with my mother and so far the weather has been really amazing. Matias and I dropped the snow from my mother's roof and today Tops and I went skiing. He is getting so fast and his balance is great. Downhill he goes well, but uphill is still a little challenging. Skating is still his no1 winter sport but skiing skills are fast approaching on the same level. I know that many people in Finland are already waiting for Spring, but frankly, I am quite happy with the state of things. Cold never bothered me anyways.


torstai 29. maaliskuuta 2018

Learntech Accelerator Kicks-off


Two weeks ago was one of the most challenging working weeks of my life so far.
 It was time for me to step into the shoes (or in my case skirt!) of coordinator for the first time in my European projects working history.

To make things more difficult - the Description of Action, which is like the bible of the EU projects, said that the kick off shall be organised in Brussels - not in, let's say Jyväskylä, which would have made things a lot easier for this first-time coordinator...
So the new project, Learntech Accelerator, or as we call it "LEA", is about innovative procurement of learning technologies and in a nutshell, about how the supply & demand can come together and make something new in this market.
 The 'Mother' of this project is of course Ellinor Wallin, IMAILE's project manager and coordinator, who has now trusted me with her 'baby'...
 Even though LEA bases on IMAILE, which I have been the technical manager for about 18 last months of it and 9/17 partners were the same, it was still a room of mostly unfamiliar faces to me... Many partners have changed staff - that is pretty normal in software projects as well as universities of course, that people come and go. Throughout my working life, I have been blessed to work with hundreds of people. This kind of change of a working climate has it's challenges as well as opportunities.
Personally I find kick-off meetings very exciting. You get to meet a lot of new people and of course in the case of LEA, it was looking at 35 experts of their own areas in the room: So much competence all around which gave me a lot of confidence that this project will absolutely make great results, no doubt about that.
 In our consortium, we have experts on procurement, learning technologies, schools, law, contracts, procedures, policies etc. Procurement is a complicated process and it requires different fields of expertise coming together to ensure smart decision making.
 One of the key issues on why procurement of learning technologies is such a hard process is that the buyer and the user are almost never the same person. The chain of software/hardware development and purchase could for example be modeled like this:

Developer -> Seller -> Buyer (municipality, school etc.) -> User (teacher, student)

Then we come to the challenge of how to get this whole line of people to talk the same language, to understand what they say to each other...
 I am in favor of meetings where people discuss & work rather than sit behind their computers.
 This is why I had told my wp leaders that they have to use their time wisely and get the consortium active and away from their email. This is somewhat of a unique situation when the whole consortium is together. It will only happen six times during the project duration, so this means that we should be utilizing this time to actually contribute towards the work, not just sit there writing emails (which often is the case if a project meeting is not very well organised).
I was very happy with LEA's kick off.
 We worked hard for three days.
 Learned to get to know each other and established some common expectations of what this project will be about.
In European projects, there is always many levels of agendas going on. Companies want to sell and network. Researchers want to study and gather data. Managers want to get the reports done etc.
Picture (c) Ellinor Wallin
 It's good to keep in mind that people have perhaps many levels of agendas in mind when they come to a meeting. Coordinator's job is not to destroy all the levels, but to align enough of them in order to get the work done described in our project bible, the Description of Action, or DoA.
 Organizing a meeting isn't really that easy. 16hour days for 5 days in a row took it's toll, I was exhausted when the week was finally over. I literately had time to go for two walks of 30minutes in the Grande Place of Brussels.  Next meeting will be more relaxing, I have promised myself:) I am however now very excited of LEA as I see that the team is very strong and competent. Thank you WP leaders and participants of making this Kick-off happen. Let's do this!







Like in Facebook

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...